Yhteisöjen tuomioistuin kokoaa yhteen toisessa jäsenvaltiossa annettavaa sairaalahoitoa edeltävää ennakkolupaa koskevat edellytykset ja täsmentää Alankomaiden lainsäädännössä olevat käsitteet tavanomainen ja suunnitellun hoidon tarve

Parkissonin tautia sairastavaa Geraets-Smitsiä, joka on Alankomaiden kansalainen, on hoidettu ilman hänen alankomaalaisen sairausvakuutuskassansa sitä varten myöntämää ennakkolupaa saksalaisella erikoisklinikalla. Geraets-Smitsin pyydettyä sairausvakuutuskassaansa korvaamaan hoidosta aiheutuneet kulut, sairausvakuutuskassa kieltäytyi korvaamasta niitä sillä perusteella, että Alankomaissa oli saatavilla riittävää ja asianmukaista hoitoa tähän sairauteen ja että Saksassa annettava hoito ei tuonut tähän hoitoon nähden mitään lisäetuja.

Peerbooms, joka on Alankomaiden kansalainen, joutui liikenneonnettomuuden seurauksena koomaan. Hän sai itävaltalaisella klinikalla häntä auttanutta erityistä intensiiviterapiaa. Peerbooms ei täyttänyt niitä vaatimuksia, jotka asetetaan tätä lääketieteellistä menetelmää kokeiluluontoisesti tarjoavaan kahteen alankomaalaiseen hoitolaitokseen pääsylle (Alankomaissa tätä menetelmää käytetään ainoastaan alle 25 vuotiaisiin henkilöihin). Peerboosin sairausvakuutuskassa kieltäytyi myös korvaamasta tästä hoidosta aiheutuneita kustannuksia, koska asiaa käsitelleen viranomaisen mukaan koomapotilaalle Itävallassa annetulla hoidolla ei ollut mitään etuja Alankomaissa tarjottavaan hoitoon verrattuna.

Alankomaiden sosiaaliturvalainsäädännössä säädetään, että potilaat voivat saada sekä Alankomaissa että ulkomailla sopimusjärjestelmään kuulumattomissa sairaalalaitoksissa sairaanhoitoa ainoastaan saatuaan sitä varten ennakkoluvan.

Alankomaalainen tuomioistuin, joka käsittelee asianomaisten henkilöiden sairausvakuutuskassoja vastaan vireille saattamia oikeusriita-asioita, kysyy yhteisöjentuomioistuimelta, onko tällainen lainsäädäntö yhteensoveltuva palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan periaatteen kanssa.

Yhteisöjen tuomioistuin muistuttaa siitä, että jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia säätämään sosiaaliturvajärjestelmistään. Silloin kun alaa ei ole yhdenmukaistettu yhteisön säännöksillä, kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan vahvistaa henkilön sosiaaliturvajärjestelmään liittymistä koskevan oikeuden tai velvollisuuden edellytykset ja edellytykset, joiden täyttyessä oikeus näihin etuuksiin syntyy.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin noudattava yhteisön oikeutta ja erityisesti palvelujen tarjoamisen vapautta. Sairaanhoitopalvelut kuuluvat palvelujen tarjoamisen vapauden soveltamisalaan vaikka niiden osalta otetaankin huomioon kyseisten palvelujen erityinen luonne (luontoisetuudet, vakuutetun sairausvakuutuskassan sairaalalle suorittamat maksut).

Yhteisöjen tuomioistuin tutkii näin ollen, vaikuttaako tämä lainsäädäntö rajoittavasti palvelujen tarjoamisen vapauteen. Koska kulujen korvaamisen edellytyksenä on saatu lupa, joka voidaan myöntää, jos sitä koskevat kaksi edellytystä täyttyvät (hoitoa on pidettävä ammattikunnassa vallitsevien käsitysten mukaan tavanomaisena, ulkomailla annettavan hoidon on oltava tarpeen), lainsäädännöllä rajoitetaan palvelujen tarjoamisen vapautta.

Voidaanko sellaista rajoitusta pitää perusteltuna jonkin syyn vuoksi?

Yhteisöjen tuomioistuin muistuttaa siitä, että sosiaaliturvajärjestelmän taloudellisen tasapainon vakavan järkkymisen vaara ja riittävän monipuolisten ja kaikkien saatavilla olevien sairaanhoito- ja sairaalapalvelujen turvaaminen ovat pakottavia taloudellisia ja kansanterveyttä koskevia vaatimuksia, joiden vuoksi palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamista voidaan pitää perusteltuna.

Ennakkolupaan turvautumista koskevalla edellytyksellä sopimusjärjestelmään perustuvassa terveydenhoitojärjestelmässä voidaan yhteisöjen tuomioistuimen mielestä taata se, että kyseisen jäsenvaltion alueella on saatavilla riittävästi ja pysyvästi monipuolisia laadukkaita sairaalahoitopalveluja sekä sillä voidaan hallita kustannuksia ja välttää rahavarjojen, teknisten resurssien ja henkilöstöresurssien tuhlaaminen.

Kuitenkin ennakkoluvan saamiseksi vaadittavien sen kaltaisten edellytysten kuin joita Alankomaissa on asetettu, on oltava perusteltuja ja niiden osalta on noudatettava suhteellisuusperiaatetta.

Siten toisessa jäsenvaltiossa toteutettavaksi suunnitellun sairaalahoidon tavanomaisuutta koskeva edellytys voidaan hyväksyä ainoastaan, jos sen osalta viitataan siihen, mitä on tutkittu riittävästi ja todettu päteväksi kansainvälisessä lääketieteessä.

Toinen edellytys, eli suunnitellun hoidon tarve eli se, että vakuutetun terveydentila edellyttää hoitoa ulkomaalaisessa sairaalassa, saa johtaa luvan epäämiseen ainoastaan silloin, kun on olemassa samanlainen tai tehokkuudeltaan samanasteinen hoito, jota potilaalle voidaan antaa ajoissa sopimusjärjestelmään kuuluvassa sairaalassa.

Tämä on epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Tämä lehdistötiedote on saatavissa yhteisöjen virallisilla kielillä. Tuomion koko teksti on luettavissa tänään noin kello 15 yhteisöjen tuomioistuimen kotisivulta Internetissä www.curia.eu.int . Lisätietoja: Steen Hjelmblink, puh. +352 4303 3651, fax +352 4303 2033