Tiedotusosasto

LEHDISTÖTIEDOTE N: 33/01

12.7.2001

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-368/98


Abdon Vanbraekel ym. vastaan Alliance nationale des mutualités chrétiennes (ANMC)

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN TÄYDENTÄÄ OIKEUSKÄYTÄNTÖÄÄN TOISESSA JÄSENVALTIOSSA HANKITTAVAA SAIRAANHOITOA KOSKEVIEN ENNAKKOLUPIEN OSALTA JA ILMAISEE KANTANSA SAIRAALASSA SUORITETUN TOIMENPITEEN TALOUDELLISESTA KORVAAMISESTA

Vakuutetulla, jolta on perusteettomasti evätty lupa hakeutua sairaalahoitoon muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa hänet on vakuutettu, on kuitenkin oikeus korvaukseen hänelle aiheutuneista kuluista, jos lupa myönnetään sairaalahoidon jälkeen mahdollisesti tuomioistuinteitse.

Korvauksen on oltava vähintään yhtä suuri kuin se, joka olisi myönnetty, jos vakuutettu olisi hakeutunut sairaalahoitoon siinä jäsenvaltiossa, jossa hänet on vakuutettu


Belgiassa asuva Belgian kansalainen Jeanne Descamps pyysi sairausvakuutuskassaltaan lupaa Ranskassa tehtävää ortopedista leikkausta varten. Tässä vaiheessa lupa evättiin sen vuoksi, että hakemus oli puutteellisesti perusteltu, koska siihen ei ollut liitetty Belgialaisen yliopistolääkärin lausuntoa.

Tästä huolimatta Descampsille tehtiin kyseinen leikkaus huhtikuussa 1990. Hän saattoi asian vireille belgialaisessa tuomioistuimessa, jotta sairausvakuutuskassa velvoitettaisiin korvaamaan hänelle aiheutuneet kulut Belgiassa sovellettavan korvausprosentin mukaisesti (49 935,44 FRF) eikä Ranskassa sovellettavan korvausprosentin mukaisesti (38 608,89 FRF).

Cour du travail de Monsin nimeämän asiantuntijalääkärin joulukuussa 1994 antamassa lausunnossa vahvistettiin, että kyseistä toimenpidettä ei tavanomaisesti suoritettu Belgiassa ja että Descampsin paraneminen todella edellytti sairaalahoitoa ulkomailla. Descampsin kuoltua oikeudenkäynnin ollessa vielä kesken, hänen oikeudenomistajansa Vanbraeker ja heidän lapsensa jatkoivat oikeudenkäyntiä sijaantulijoina.

Cour de travail de Mons pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua siitä, onko sairaalakulut korvattava sen valtion sosiaaliturvajärjestelmän mukaan, jossa toimivaltainen laitos (tässä belgialainen laitos) on, vai sen valtion sosiaaliturvajärjestelmän mukaan, jonka alueella sairaalahoito annetaan (tässä tapauksessa Ranskan järjestelmä), kun on selvää, että toisessa jäsenvaltiossa annettavaan sairaalahoitoon olisi pitänyt myöntää lupa.

Yhteisöjen tuomioistuimelta kysytään vielä sitä, kumman valtion korvaussäännöksiä on sovellettava, kun yhteisön oikeudessa säädetty lupa sairaalahoidon saamiseksi toisessa jäsenvaltiossa on annettu tuomioistuinteitse.

Yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että yhteisön lainsäädännöllä on perustettu järjestelmä, jossa vakuutettu, jolle on myönnetty lupa saada luontoisetuutena annettavia sairaanhoitopalveluja toisessa jäsenvaltiossa kuin se, jossa hänet on vakuutettu, saa etuudet hoitoa antavassa jäsenvaltiossa yhtä edullisin edellytyksin kuin ne vakuutetut, jotka kuuluvat viimeksi mainitun lainsäädännön soveltamisalaan. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että asiassa on sovellettava hoitoa antavan jäsenvaltion korvaussäännöksiä.

Luontoisetuuksien osalta korvausvelvollisia ovat lähtökohtaisesti sen valtion laitokset, joissa hoito on annettu, minkä jälkeen laitos, jossa potilas on vakuutettu, hyvittää korvauksen ensin mainituille laitoksille.

Yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että jollei hoitoa ole korvattu sen vuoksi, että laitos, jossa potilas on vakuutettu, on perusteettomasti evännyt luvan, viimeksi mainitun on suoraan korvattava vakuutetulle määrä, joka hänelle olisi normaalisti korvattu, jos lupa olisi myönnetty.

Koska sairaanhoitopalvelujen on todettu kuuluvan palvelujen tarjoamisen vapauden soveltamisalaan, yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että kansallisessa lainsäädännössä on taattava vakuutetulle henkilölle, joka on saanut luvan sairaalahoitoon ulkomailla, yhtä suuri korvaus kuin hän olisi saanut, jos hän olisi saanut sairaalahoitoa siinä jäsenvaltiossa, jossa hänet on vakuutettu.

Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että perustamissopimuksessa vahvistetun palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan periaatteen vastaisena on pidettävä lainsäädäntöä, jossa estetään maksamasta lisäkorvaus siltä määrältä, joka vastaa sairaalahoidon antavassa oleskeluvaltiossa sovellettavan alhaisemman korvaustaksan ja siinä jäsenvaltiossa, jossa potilas on vakuutettu, sovellettavan sairausvakuutusjärjestelmän mukaisen edullisemman korvaustaksan välistä erotusta.

Vaikka sosiaaliturvajärjestelmän taloudellisen tasapainon vakavan järkkymisen vaara saattaa olla sellainen yleisen edun mukainen pakottava syy, jonka vuoksi palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamista voidaan pitää perusteltuna, yhteisöjen tuomioistuimen mielestä ei kuitenkaan ole mitään perusteita katsoa, että kyseessä oleva lisäkorvauksen maksaminen aiheuttaisi sen valtion sairausvakuutusjärjestelmälle, jossa potilas on vakuutettu, sellaisen taloudellisen lisärasituksen, joka estäisi tietyn hoitokapasiteetin tai lääketieteellisen pätevyyden ylläpitämisen kyseisen valtion alueella


Tämä on epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta.
Tämä lehdistötiedote on saatavissa yhteisöjen virallisilla kielillä.
Tuomion koko teksti on luettavissa tänään noin kello 15 yhteisöjen tuomioistuimen kotisivulta Internetissä www.curia.eu.int .
Lisätietoja: Steen Hjelmblink, puh. +352 4303 3651, fax +352 4303 2033