Näiden maiden kansalaiset voivat vedota kansallisissa tuomioistuimissa suoraan unionin ja
Puolan, Tsekin tasavallan ja Bulgarian välillä tehtyjen assosiaatiosopimusten mukaiseen
sijoittautumisoikeuteen
Jäsenvaltioilla on kuitenkin edelleen näiden sopimusten nojalla oikeus säännellä näiden
maiden kansalaisten maahantulo- ja oleskeluoikeutta
Näillä kolmella sopimuksella pyritään luomaan asianmukaiset kehykset näiden kolmen valtion
liittymiselle Euroopan unioniin. Kussakin sopimuksessa on tältä osin osasto, joka koskee
työntekijöiden liikkuvuutta, sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjoamista.
Niissä on muun muassa määräykset, joilla kielletään näiden kolmen valtion kansalaisten
syrjintä kansalaisuuden perusteella heidän toimiessaan itsenäisinä ammatinharjoittajina
sekä yhtiöiden perustajina ja johtajina. Näitä henkilöitä on nimittäin kohdeltava yhtä
suotuisasti kuin jäsenvaltioiden yhtiöitä ja kansalaisia.
Yhdistynyt kuningaskunta on mukauttanut maahanmuuttolainsäädäntönsä Keski- ja Itä-Euroopan
maiden kanssa tehtyjen assosiaatiosopimusten tultua voimaan (vuoden 1994 Immigration Rules).
Näissä säännöksissä määritellään erityiset edellytykset, joilla henkilöt, jotka aikovat harjoittaa
näiden sopimusten perusteella toimintaa, voivat saada luvan oleskella Yhdistyneessä
kuningaskunnassa.
Puolan, Tsekin ja Bulgarian kansalaiset ovat näissä kolmessa asiassa vastakkain Britannian
viranomaisten kanssa.
Wieslaw ja Elzbieta Gloszczuk ovat Puolan kansalaisia. He saivat maahantuloluvat
Yhdistyneeseen kuningaskuntaan turisteina vuosina 1989 ja 1991 ennen assosiaatiosopimuksen
voimaantuloa. E. ja W. Gloszczukin maahantuloviisumeissa oli nimenomainen ehto, jonka
mukaan heitä kiellettiin ottamasta vastaan työtä ja harjoittamasta liiketoimintaa tai toimimasta
itsenäisenä ammatinharjoittajana. Gloszczukin puolisot eivät poistuneet Yhdistyneestä
kuningaskunnasta heidän viisuminsa voimassaoloajan päätyttyä, joten he olivat tällöin
lainvastaisesti maassa. Kun E. ja W. Gloszczukille syntyi lapsi vuonna 1993, he pyysivät
oleskelunsa laillistamista, ja W. Gloszczuk väitti alkaneensa toimia itsenäisenä
ammatinharjoittajana rakennusalalla vuonna 1995. Secretary of State hylkäsi heidän
hakemuksensa katsoen, että assosiaatiosopimusta sovellettiin vain maassa laillisesti oleviin
henkilöihin.
Julius Barkoci ja Marcel Malik hakivat turvapaikkaa Yhdistyneestä kuningaskunnasta vuonna
1997. He kertoivat olevansa Tsekin tasavallasta tulevia romaaneja, mutta heidän hakemuksensa
hylättiin. He tekivät myös vuonna 1998 assosiaatiosopimuksen perusteella hakemukset
sijoittautuakseen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan itsenäisenä puutarhurin ammatin harjoittajana
(Barkocki) tai koti- ja yrityssiivouspalvelujen tarjoajana (Malik). Viranomaiset suostuivat
käsittelemään näitä hakemuksia alkuperäistä maahantuloa koskevina hakemuksina, vaikka
asianomaiset olivatkin jo Britannian alueella. Asianomaisten sijoittautumista koskevien
suunnitelmien perusteella viranomaiset eivät olleet vakuuttuneita, että heidän suunnittelemansa
liiketoiminta olisi taloudellisesti elinkelpoista tai luonteeltaan itsenäistä, ja hylkäsivät
hakemuksen.
Eleanora Kondova, joka on syntyään bulgarialainen eläinlääketieteen opiskelija, sai vuonna 1993
selvityksenä maahantulo-oikeudesta kertaviisumin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kolmen
kuukauden ajaksi maataloustyöntekijänä. Hänen tekemänsä turvapaikkahakemus hylättiin, mutta
hän jäi kuitenkin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan alkuperäisen maahantulo-oikeutta koskevan
selvityksensä voimassaolon päätyttyä. Kondova oli myöntänyt, että hänen tarkoituksensa oli
tietoisesti erehdyttää Britannian viranomaisia hänen saapuessaan tähän valtioon, josta hän halusi
saada turvapaikan. Hän alkoi harjoittaa itsenäisenä ammatinharjoittajana siivoojan ammattia, ja
haki vuonna 1996 lupaa jäädä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan assosiaatiosopimuksen
perusteella, vaikka hän oli saapunut lainvastaisesti tämän jäsenvaltion alueelle. Kondova vetosi
siihen taloudelliseen tukeen, jota hän saattoi saada puolisoltaan. Hän oli mennyt naimisiin
Mauritiuksen tasavallan kansalaisen kanssa, ja puolisolla oli pysyvä oleskeluoikeus
Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Koska Kondovan oikeuksia, jotka hän katsoi itsellään olevan
suoraan assosiaatiosopimuksen perusteella, ei heti tunnustettu, hän vaati myös
vahingonkorvausta.
High Court of Justicen käsiteltävänä ovat nämä kolme asiaa, joissa nämä henkilöt ovat
vastakkain Britannian viranomaisten kanssa, ja se kysyy yhteisöjen tuomioistuimelta näiden
assosiaatiosopimusten mukaisen sijoittautumisoikeuden välittömästä sovellettavuudesta ja
ulottuvuudesta.
Yhteisöjen tuomioistuin muistuttaa aluksi, että assosiaatiosopimuksen tavoitteena on edistää
kaupankäyntiä ja sopusointuisia taloudellisia suhteita vaurauden edistämiseksi näissä valtioissa
ja niiden liittymisen yhteisöön helpottamiseksi.
Yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että jäsenvaltion viranomaiset ovat edelleen toimivaltaisia
soveltamaan maahan saapumista ja maassa oleskelua sekä maahan sijoittautumista koskevaa
kansallista lainsäädäntöä assosiaatiosopimuksissa asetettujen rajojen mukaisesti.
Yhteisöjen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että syrjimättömyysperiaate, jota on sovellettava
Puolan, Tsekin ja Bulgarian kansalaisiin, jotka haluavat harjoittaa unionin jäsenvaltioiden
alueella taloudellista toimintaa itsenäisinä ammatinharjoittajina tai perustaa ja johtaa siellä
yhtiöitä, jotka ovat heidän tosiasiallisessa valvonnassaan, on välittömästi sovellettavissa: tällä
tavoin käyttöön otettu periaate on riittävän soveltamiskelpoinen ja ehdoton, jotta kansallisettuomioistuimet voivat sitä soveltaa, kun niiden ratkaistavana on asianomaisia yksityisiä koskeva
oikeudellinen tilanne.
Assosiaatiosopimuksissa annetaan siten näille kansalaisille sijoittautumisoikeus eli oikeus ryhtyä
harjoittamaan teollista, kaupallista ja pienteollisuuden alaan liittyvää toimintaa sekä vapaita
ammatteja ja harjoittaa niitä itsenäisinä ammatinharjoittajina.
Yhteisöjen tuomioistuin muistuttaa oikeuskäytännöstään, jonka mukaan EY:n
perustamissopimus edellyttää, että maahantulo- ja oleskeluoikeus annetaan
sijoittautumisoikeudesta johtuvina oikeuksina jäsenvaltioiden kansalaisille.
Yhteisöjen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että maahantulo- ja oleskeluoikeus eivät ole Puolan,
Tsekin ja Bulgarian kansalaisille annettuja ehdottomia etuoikeuksia vaan että niiden käyttöä
voidaan rajoittaa jäsenvaltioiden lainsäädännöllä. Näillä kansallisilla maahanmuuttosäännöillä
ei kuitenkaan saa mitätöidä tai rajoittaa niitä etuja, joita he saavat sopimusten mukaisen
sijoittautumisoikeuden perusteella.
Yhteisöjen tuomioistuin on käsitellessään sitä, onko kansallinen maahanmuuttolainsäädäntö
yhteensopiva kyseisten kolmen assosiaatiosopimuksen määräysten kanssa, siten vahvistanut
seuraavat periaatteet:
-jäsenvaltio ei voi evätä sijoittautumistarkoituksessa tapahtuvaa maahan pääsyä tai oleskelua
jonkin kyseisen valtion kansalaiselta tämän kansalaisuuden tai asuinvaltion perusteella sen
vuoksi, että on olemassa maahanmuuttoa koskeva rajoitus, tai tehdä työmarkkinoihin liittyvistä
kansantaloudellisista seikoista riippuvaksi tämän oikeuden ryhtyä harjoittamaan toimintaa
itsenäisenä ammatinharjoittajana;
- on tarpeen ratkaista, onko assosiaatiosopimusten määräysten edunsaajien vastaanottavassa
jäsenvaltiossa suunnittelema toiminta itsenäistä ammatinharjoittamista vai palkkatyötä.
Assosiaatiosopimuksen kanssa yhteensopivaa on siis se, että otetaan käyttöön sellainen
kansallinen ennakkovalvontajärjestelmä, joka kohdistuu suunnitellun toiminnan
täsmälliseen luonteeseen (riittävien taloudellisten varojen ja kohtuullisten
menestymismahdollisuuksien arviointi yksityiskohtaisia selvityksiä tekemällä);
- sitä vastoin Puolan, Tsekin ja Bulgarian kansalainen, joka antaa totuudenvastaisen ilmoituksen
ja tekee tyhjäksi asiaankuuluvan valvonnan ilmoittamalla tulevansa jäsenvaltioon turistina,
vaikka hän aikookin harjoittaa taloudellista toimintaa, joutuu assosiaatiosopimuksen perusteella
hänelle vahvistetun suoja-alan ulkopuolelle: jäsenvaltio voi tällöin hylätä hänen hakemuksensa
ja vaatia, että hän esittää laissa säädetyt vaatimukset täyttävän uuden hakemuksen ja hakee
maahantuloviisumiaan lähtövaltionsa tai jonkin toisen valtion toimivaltaisilta viranomaisilta,
edellyttäen, ettei tämä estä asianomaista saamasta tilannettaan tutkittavaksi myöhemmin.
- kansallisten viranomaisten toimenpiteillä ei myöskään saa loukata näiden kansalaisten
maahantulo-, oleskelu- ja sijoittautumisoikeuden ydinsisältöä, ja heillä on myös ihmisoikeuksien
ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen perustuvat perusoikeudet (kuten
perhe-elämään kohdistuva kunnioitus ja omaisuudensuoja).
Tämä lehdistötiedote on saatavissa yhteisöjen virallisilla kielillä. Tuomion koko teksti on luettavissa tänään noin kello 15 yhteisöjen tuomioistuimen kotisivulta Internetissä www.curia.eu.int . Lisätietoja: Steen Hjelmblink, puh. +352 4303 3651, fax +352 4303 2033 |