Jiménez Melgar otettiin vuoden 1998 kesäkuussa Los Barriosin kunnan (Espanja) palvelukseen kolmen kuukauden määräajaksi. Hänen työsopimuksensa uudistettiin kaksi kertaa siten, että se oli voimassa aina 2.5.1999 asti.

Jiménez Melgar allekirjoitti 3.5.1999 neljännen osa-aikaista työskentelyä koskevan määräaikaisen sopimuksen. Muiden sopimusten tavoin ei tässäkään sopimuksessa ilmoitettu päättymispäivää. Jiménez Melgar sai kuitenkin 12.5.1999 kunnalta kirjeen, jossa sopimuksen päättymispäiväksi ilmoitettiin 2.6.1999.

Los Barriosin kunta sai tällä välin tiedon siitä, että Jiménez Melgar oli raskaana. Lapsi syntyi 16.9.1999.

Jiménez Melgar katsoi, että hänen irtisanomisensa merkitsi syrjintää ja hänen perusoikeuksiensa loukkaamista. Näin ollen hän nosti toimivaltaisessa tuomioistuimessa kanteen Los Barriosin kuntaa vastaan.

Asia C-109/00

Brandt-Nielsen otettiin vuoden 1995 kesäkuussa Tele Danmarkin palvelukseen kuudeksi kuukaudeksi 1.7.1995 alkaen.

Brandt-Nielsen ilmoitti vuoden 1995 elokuussa Tele Danmarkille olevansa raskaana ja että laskettu synnytysaika olisi marraskuun alussa. Hänet irtisanottiin 23.8.1995 siten, että irtisanominen tuli voimaan 30.9. Irtisanomisen syynä oli se, ettei hän ollut ilmoittanut raskaudestaan palvelukseenottamisen yhteydessä.

Brandt-Nielsen haastoi Tele Danmarkin toimivaltaiseen tuomioistuimeen saadakseen vahingonkorvausta sillä perusteella, että hänen irtisanomisensa oli Tanskan tasa-arvolain vastainen.

Kyseinen tuomioistuin hylkäsi kanteen sillä perusteella, että Brandt-Nielsen, joka oli otettu palvelukseen kuudeksi kuukaudeksi, oli jättänyt työhönottohaastattelussa ilmoittamatta raskaudestaan, vaikka laskettu synnytysaika ajoittui työsopimuksen keston viidennelle kuukaudelle.

Muutoksenhakutuomioistuin hyväksyi Brandt-Nielsenin kanteen sillä perusteella, että oli näytetty toteen, että raskaus oli ollut irtisanomisen syynä.

Tele Danmark haki muutosta kyseiseen tuomioon. Kyseinen yritys katsoi, ettei yhteisön oikeuteen sisältyvää raskaana olevan työntekijän irtisanomista koskevaa kieltoa voida soveltaa sellaiseen tilapäiseen työntekijään, joka raskaudestaan tietoisena on jättänyt ilmoittamatta siitä työnantajalle työsopimusta tehtäessä ja joka äitiyslomaa koskevan oikeuden takia on huomattavan osan kyseisen työsopimuksen kestosta kykenemätön tekemään sitä työtä, johon hänet palkattiin.

Molemmat tuomioistuimet ovat esittäneet yhteisöjen tuomioistuimelle kysymyksiä miesten ja naisten tasa-arvoista kohtelua työelämässä koskevaa periaatetta koskevien yhteisön oikeuden säännösten ulottuvuudesta ja tulkinnasta. Kyseisissä säännöksissä jäsenvaltioille asetetaan velvoite toteuttaa tarvittavat toimenpiteet työntekijän irtisanomisen kieltämiseksi raskauden alkamisen ja äitiysloman päättymisen välisenä aikana lukuun ottamatta erityisiä tapauksia, jotka eivät liity työntekijän tilaan.

Asiassa Jiménez Melgar yhteisöjen tuomioistuin korostaa ensinnäkin, että kyseisessä säännöksessä asetetaan jäsenvaltioille erityisesti työnantajina täsmällisiä velvoitteita, joiden täytäntöönpanossa niillä ei ole lainkaan harkintavaltaa. Jos jäsenvaltio ei ole pannut direktiiviä täytäntöön säädetyssä määräajassa (kuten Espanjan tapauksessa), siinä annetaan yksityisille oikeuksia, joihin he voivat vedota kansallisessa tuomioistuimessa tämän jäsenvaltion viranomaisia vastaan.

Yhteisöjen tuomioistuin toteaa tämän jälkeen, että raskaana olevien työntekijöiden irtisanomista koskevaa kieltoa - josta on säädetty sellaisissa yhteisön oikeuden säännöksissä, joissa ei tehdä minkäänlaista eroa työsuhteen keston perusteella - sovelletaan sekä määräaikaisiin että toistaiseksi voimassa oleviin työsopimuksiin.

Yhteisöjen tuomioistuin myöntää kuitenkin, että määräaikaisen työsopimuksen uudistamatta jättämistä sen jälkeen, kun sopimus on lakannut sovitun työskentelykauden päättymisen vuoksi, ei voida rinnastaa irtisanomiseen, eikä sitä voida sellaisenaan pitää yhteisön oikeuden vastaisena.

Tietyissä tilanteissa määräaikaisen työsopimuksen uudistamatta jättämistä voidaan kuitenkin pitää työhön ottamisesta kieltäytymisenä. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan se, että naispuolinen työntekijä, joka on katsottu kykeneväksi kyseessä olevaan tehtävään, kieltäydytään ottamasta työhön hänen raskautensa vuoksi, merkitsee sukupuoleen perustuvaa välitöntä syrjintää. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, onko Jiménez Melgarin työsopimuksen uudistamatta jättämisen perusteena todella ollut hänen raskautensa.

Asiassa Brandt-Nielsen kyseessä oleva työnantaja väittää, että yhteisön oikeudessa säädettyä raskaana olevan työntekijän irtisanomista koskevaa kieltoa ei sovelleta kyseisessä asiassa. Työnantaja väittää, että irtisanomisen ratkaisevana syynä ei ollut raskaus vaan se, ettei Brandt- Nielsen voinut täyttää huomattavaa osaa työsopimuksestaan. Lisäksi se, ettei viimeksi mainittu ollut ilmoittanut raskaudestaan työnantajalleen vaikka hän tiesi, että hän olisi raskautensa takiakykenemätön työskentelemään huomattavan osan työsopimuksen kestosta, merkitsee työnantajan mukaan sellaista työnantajan ja työntekijän välistä keskinäistä luottamusta koskevan velvollisuuden laiminlyöntiä, jolla itsessään voidaan perustella irtisanominen.

Yhteisöjen tuomioistuin muistuttaa jo aiemmin todenneensa, että työhön ottamisesta kieltäytymistä, joka johtuu raskaudesta, ei voida perustella niillä taloudellisilla menetyksillä, joita työnantajalle mahdollisesti aiheutuu raskaana olevan naisen työhön ottamisesta hänen äitiyslomansa aikana tai siitä, että raskaana oleva nainen ei voi raskautensa aikana hoitaa kyseessä olevia tehtäviä.

Sillä, onko työsopimus tehty määräaikaiseksi vai toistaiseksi voimassa olevaksi, ei nimittäin ole merkitystä sen kannalta, onko irtisanomiseen liittynyt syrjintää, koska työntekijän irtisanominen hänen raskautensa perusteella on sukupuoleen perustuvaa välitöntä syrjintää riippumatta sen taloudellisen menetyksen luonteesta ja laajuudesta, joka työnantajalle aiheutuu raskauteen liittyvän poissaolon takia. Molemmissa tapauksissa työntekijän kykenemättömyys täyttää työsopimuksen mukaisia velvollisuuksia johtuu hänen raskaudestaan.

Tämä on tiedotusvälineiden käyttöön tarkoitettu epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Tämä lehdistötiedote on saatavissa yhteisöjen virallisilla kielillä. Tuomion koko teksti on luettavissa tänään noin kello 15 yhteisöjen tuomioistuimen kotisivulta Internetissä www.curia.eu.int . Lisätietoja: Fionnuala Connolly, puh. +352 4303 3355, fax +352 4303 2500