Siilin osti 2.3.1998 Saksan liittotasavallasta autoliikkeestä 7 350 Saksan markalla (DEM) (noin 3 758 euroa) Mercedes Benz 190 2.0 Diesel -henkilöauton, jossa oli lisävarusteina automaattivaihteisto ja mekaaninen kattoluukku. Auto oli valmistunut 1.1.1986 ja käyttöönotettu 13.11.1986. Siilin toi auton (jolla oli ajettu 180 000 km) Suomeen 20.4.1998.

Helsingin piiritullikamari katsoi vastaavan uuden ajoneuvon arvoksi 41 100 DEM, johon lisättiin erityisvarusteiden vuoksi 3 880 DEM. Auton verotusarvo oli siten Suomen markoissa 136 851 FIM. Tästä summasta vähennettiin automaattisesti 4 600 FIM ja ikävähennyksenä edelleen 85 963 FIM. Autoveroa määrättiin tämän perusteella suoritettavaksi 46 288 FIM (noin 7 785 euroa) ja autoveron perusteella arvonlisäveroa 10 183 FIM (noin 1 713 euroa). Siilinin mukaan verottomana listahintana käytettiin suomalaisen merkkimaahantuojan myyntihintaa. Siilin maksoi verojen määrän kokonaisuudessaan, mutta hänen mielestään Suomen lainsäädäntö, jonka mukaisesti autovero ja niin sanottu aronlisävero lasketaan, on ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa.

Siilin on valittanut piiritullikamarin päätöksestä Uudenmaan lääninoikeuteen ja edellen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä tiettyjen yhteisön oikeussääntöjen tulkinnasta.

Kirjallisen käsittelyn jälkeen asiassa järjestettiin suullinen käsittely 12.9.2001. Siilin, Suomen hallitus ja Euroopan yhteisöjen komissio osallistuivat suulliseen käsittelyyn.

Julkisasiamies Cristine Stix-Hackl on antanut tänään ratkaisuehdotuksensa tässä asiassa.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Julkisasiamiehen tehtävänä on täysin riippumattomina tehdä yhteisöjen tuomioistuimelle ehdotus siitä, miten tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettu asia olisi hänen mielestään ratkaistava.

Asiaa tutkittuaan julkisasiamies päätyy siihen, että Suomessa sovellettavien säännösten kaltaiset kansalliset säännökset ovat tietyin varaumin yhteisön oikeuden vastaisia.

1. Suomen autoverolaki

Julkisasiamiehen mukaan tältä osin merkityksellisenä yhteisön oikeussääntönä on EY:n perustamissopimuksen 90 artikla, jossa kielletään jäsenvaltioita kantamasta muista jäsenvaltioista tuotavista tavaroista korkeampia valtionsisäisiä veroja tai maksuja kuin samanlaisista kotimaisista tavaroista.

Julkisasiamies toteaa, että EY:n perustamissopimuksen 90 artiklassa kielletään sellainen veron peruste, joka ylittää verotuskohteen todellisen arvon. Tämän vuoksi käytettyjen autojen verotuksessa on otettava huomioon autojen todellinen arvon aleneminen. EY:n perustamissopimuksen 90 artiklalla pyritään turvaamaan verotuksen neutraalisuus kotimaan markkinoilla jo olevien ja maahantuotavien tavaroiden välillä. Tämän määräyksen tarkoituksena on taata jäsenvaltioiden verosääntelyjen kilpailuneutraalisuus siinä mielessä, että sen kanssa ovat ristiriidassa sellaiset sääntelyt, joilla poistetaan maahantuotavien tavaroiden kilpailuedut.

a) Tullausarvoon tukeutuminen käytetyn auton verotusarvon määrittelyssä

Suomen oikeudessa viitataan käytetyn auton verotusarvon määrittelyn osalta yhteisön tullioikeuteen eli tullikoodeksiin pohjautuvaan tullausarvosääntelyyn. Julkisasiamiehen mukaan yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut, että perustamissopimuksen vastaista ei sinänsä ole se, että lakiviittauksen perusteella verotusarvo määritetään yhteisön tullausarvoasetuksen mukaisesti.

b) Käytetyn auton verotusarvon määrittäminen abstraktien kriteerien mukaisesti

Aluksi julkisasiamies toteaa, että sellainen Suomen autoverolain kaltainen kansallinen sääntely, jonka mukaan veron peruste määritetään uuden auton arvon pohjalta, on tietyin edellytyksin sallittu. Tällöin viiteautona saa kuitenkin olla ainoastaan samanlainen auto.

Edelleen julkisasiamiehen mukaan arvon alenemisen laskeminen yleisten ja abstraktien kriteerien perusteella ei tietyin edellytyksin ole ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan kanssa. Tämä koskee muun muassa taulukkoja, joissa esitetään arvon laskemisen osalta tiettyjä yleisiä kriteerejä, kuten ajoneuvon ikä, ajokilometrit, varustelu, kunto, käyttövoima, merkki tai malli. Myös keskimääräisen hinnan huomioon ottaminen on sallittua. Kuitenkin myös tällaisen abstraktin arvonmääritysmenetelmän osalta edellytyksenä on se, että menetelmä ei saa olla syrjivä. Tätä menetelmää soveltaen määritetty vero ei siis saa olla suurempi kuin se verosta jäljellä oleva määrä, joka sisältyy samanlaisen kotimaassa jo rekisteröidyn ajoneuvon arvoon. Tämän seikan selvittäminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle eikä yhteisöjen tuomioistuimelle.

c) Kaupan portaan huomioon ottaminen käytetyn auton verotusarvoa määritettäessä

Korkein hallinto-oikeus on tuonut esiin sen, että ajoneuvon verotusarvo muodostuu eri suuruiseksi siitä riippuen, missä kaupan vaiheessa (kaupan portaassa) ajoneuvon maahantuojatoimii, eli toimiiko tuoja tukkuportaassa, vähittäisportaassa vai kuluttajana. - Julkisasiamiehen mukaan syrjintänä voidaan pitää sitä, että kaupan portaan huomioon ottaminen johtaa pääsääntöisesti siihen, että käytettyjen autojen arvoon sisältyvä veron osuus on suurempi kuin uuden auton arvoon sisältyvä veron osuus. Verojärjestelmä on nimittäin EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan mukainen vain, jos siinä on taattu se, ettei missään tapauksessa ole mahdollista kantaa maahantuoduista tuotteista korkeampia veroja tai maksuja kuin kotimaisista tuotteista.

d) Autoverolain 7 §, sellaisena kuin se oli voimassa 14.1.1999 asti: verotusarvon alentaminen vasta kuuden kuukauden jälkeen ja alentamisen lineaarisuus

Suomen autoverolain 7 §:n mukaan käytettynä maahantuodusta ajoneuvosta kannetaan vastaavan uuden ajoneuvon vero, jota kuitenkin alennetaan tämän säännöksen mukaisesti. Nyt kyseessä olevan, 14.1.1999 asti voimassa olleen 7 §:n mukaan vastaavan uuden ajoneuvon veroa alennetaan 0,5 prosentin määrällä jokaista täyttä kalenterikuukautta kohden laskettuna ajankohdasta, jona ajoneuvo on ollut kuusi kuukautta rekisterissä tai käytössä. - Julkisasiamiehen mukaan EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan kanssa on ristiriidassa se, että uuden auton arvoa aletaan alentaa vasta käyttöönottoa tai rekisteröintiä seuraavan kuuden kuukauden ajanjakson päättymisestä lukien, koska ratkaisevaa tältä osin on todellinen arvon aleneminen. Siitä, että arvoa alennetaan lineaarisesti 0,5 prosenttia kuukautta kohden, julkisasiamies toteaa, että käytettyjen autojen arvo ei todellisuudessa alene lineaarisesti. Tällainen näin jäykkä sääntely on siksi välttämättä ristiriidassa sen periaatteen kanssa, jonka mukaan huomioon on otettava todellinen arvon aleneminen. Näin ollen julkisasiamies katsoo, että lineaarinen ikävähennys on EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan vastainen.

2. Autoverosta suoritettava niin sanottu arvonlisävero

Julkisasiamies tarkastelee aluksi asiaa kuudennen arvonlisäverodirektiivin (77/388/ETY) kannalta. Hän tutkii, onko autoverosta suoritettava vero tässä direktiivissä tarkoitettu arvonlisävero. Yhteisöjen tuomioistuimen määrittelemien arviointiperusteiden (arvonlisän verottaminen, yleinen sovellettavuus, kantaminen jokaisessa tuotanto- ja jakeluportaassa jne.) nojalla julkisasiamies päätyy siihen, että kyseinen Suomessa kannettu vero ei ole kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettu arvonlisävero. Tosin tämän direktiivin 33 artiklassa sallitaan se, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön "veroja ja maksuja, jotka eivät ole luonteeltaan liikevaihtoveroja". Tämän perusteella kyseinen Suomessa kannettu vero on sallittu.

Kyseisen veron täytyy kuitenkin olla myös edellä mainitun, EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan mukainen. Julkisasiamies toteaa, että koska kyseinen niin sanottu arvonlisävero suoritetaan autoverosta, sitä on pääasiallisesti arvioitava samoin kuin autoveroa. Jos siis sen autoverosta suoritettavan veron määrä, joka käytettynä maahantuodusta autosta kannetaan sen rekisteröinnin yhteydessä, ylittää sen verosta jäljellä olevan määrän, joka sisältyy kotimaassa jo olevan käytetyn auton arvoon, tämä vero on syrjivä ja EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan vastainen. Autoverosta suoritettava vero merkitsee nimittäin sitä, että se kilpailuetu, joka toisesta jäsenvaltioista tuodulla käytetyllä autolla on kotimaassa olevaan käytettyyn autoon verrattuna, poistetaan.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen antamisen jälkeen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomarit alkavat neuvotella tuomion sisällöstä, eikä tuomion antamisajankohta ole vielä tiedossa.