A & G Imports Ltd hankki joitain eriä Davidoffin tavaroita, jotka oli valmistettu ETA:ssa ja jotka
Davidoff tai joku muu Davidoffin suostumuksella oli alun perin saattanut markkinoille
Singaporessa. A & G toi tämä tavarat ETA:an (Yhdistyneeseen kuningaskuntaan) ja alkoi myydä
niitä siellä. Kyseiset tavarat erosivat Davidoff-tavaramerkillä myydyistä muista tavaroista vain
niin, että eränumerot oli irrotettu tai hävitetty.
Levi-Strauss-yhtiöt on Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröityjen ja muun muassa
farmarihousuja varten käytettyjen tavaramerkkien Levi's ja 501 haltija.
Tesco ja Costco ovat hankkineet alun perin Levi Straussin myymiä tai sen lukuun myytyjä aitoja
Levi's 501 -farmarihousuja elinkeinonharjoittajilta, jotka olivat tuoneet ne maahan ETA:n
ulkopuolisista maista, ja ne ovat myyneet näitä housuja. Levi Strauss on johdonmukaisesti
kieltäytynyt myymästä näitä farmarihousuja Tescolle ja Costcolle.
Davidoff ja Levi-Strauss ovat saattaneet vireille oikeudenkäynnin High Court of Justicessa sillä
perusteella, että näiden tavaroiden maahantuonnilla ja myynnillä Euroopan yhteisössä on loukattu
näiden tavaramerkkiin perustuvia oikeuksia.
A & G Imports sekä Tesco ja Costco ovat vedonneet näissä kolmessa asiassa tavaramerkkiin
perustuvien oikeuksien sammumiseen.
Tavaramerkkidirektiivissä tavaramerkkioikeuksien sammumisen periaatteella tarkoitetaan sitä,
että tavaramerkin haltija ei saa tavaramerkkiin perustuvan oikeutensa perusteella kieltäätavaramerkin käyttämistä niissä tavaroissa, jotka tavaramerkin haltija itse tai hänen
suostumuksellaan joku muu on saattanut markkinoille ETA:ssa tätä tavaramerkkiä käyttäen.
High Court of Justicen esittämät kysymykset koskevat pääasiallisesti tämän sammumisen
edellytyksiä ja tarkemmin ottaen suostumuksen käsitettä. Näiden kysymysten tärkeyden vuoksi
viisi hallitusta (Saksan, Ranskan, Italian, Suomen ja Ruotsin hallitukset) ovat esittäneet asiassa
huomautuksia.
Yhteisöjen tuomioistuin muistuttaa aluksi siitä, millainen yleinen vaikutus direktiivillä on
tavaramerkkeihin. Direktiivin mukaan tavaramerkin haltijalla olevat oikeudet sammuvat vain
niissä tilanteissa, joissa tavarat saatetaan markkinoille ETA:ssa, ja näin ollen tavaramerkin haltija
voi myydä tavaroitaan tämän alueen ulkopuolella eikä tällaisesta myynnistä seuraa, että hänellä
ETA:ssa olevat oikeudet sammuisivat. Koska direktiivissä on täsmennetty, että tavaroiden
markkinoille saattaminen ETA:n ulkopuolella ei sammuta tavaramerkin haltijan oikeutta kieltää
sitä, että nämä tavarat tuodaan ETA:an ilman hänen suostumustaan, tavaramerkin haltija voi
direktiivin perusteella määrätä tavaramerkillä varustettujen tavaroiden ensimmäisestä liikkeelle
laskemisesta ETA:ssa.
Yhteisöjen tuomioistuin tutkii seuraavaksi, millä tavoin tavaramerkin haltijan suostumus
markkinoille saattamiseen ETA:ssa on ilmaistava, eli onko suostumuksen oltava nimenomainen
vai voiko se olla myös hiljainen
Yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että suostumus merkitsee sitä, että tavaramerkin haltija luopuu
yksinoikeudestaan, jonka nojalla hän saa kieltää muita maahantuomasta tavaramerkillään
varustettuja tuotteita, ja suostumus on siis ratkaiseva tekijä tämän oikeuden sammumisen
kannalta. Yhteisöjen tuomioistuimen on tämän vuoksi annettava kyseiselle ETA:ssa
markkinoille saattamisen käsitteelle yhdenmukainen tulkinta, jotta tavaramerkkisuojan sisältö
ei vaihtelisi jäsenvaltiosta toiseen.
Kun otetaan huomioon se, miten suuri merkitys on sillä suostumuksesta aiheutuvalla
seurauksella, että tavaramerkkien haltijoilla ei enää ole kyseistä yksinoikeutta, suostumuksen on
oltava ilmaistu tavalla, josta varmalla tavalla selviää haltijan tahto luopua tästä oikeudestaan.
Tällainen tahto ilmenee tavallisesti nimenomaisesta tahdonilmauksesta. On kuitenkin
mahdollista, että tietyissä tapauksissa tahto voi ilmetä myös implisiittisesti sellaisista
ETA:ssa markkinoille saattamista ajallisesti edeltävistä tai sitä seuraavista taikka sen
kanssa samanaikaisista tekijöistä ja olosuhteista, joista myös selviää varmalla tavalla
haltijan luopuneen oikeudestaan.
Lopuksi yhteisöjen tuomioistuin tutkii, voiko hiljainen suostumus ilmetä pelkästä tavaramerkin
haltijan passiivisuudesta
Yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että suostumusta koskeva edellytys täyttyy vain, jos haltija on
todella antanut suostumuksensa, ja että niistä tekijöistä, jotka otetaan huomioon tutkittaessa
hiljaista suostumusta, on varmalla tavalla selvittävä tavaramerkin haltijan luopuneen
yksinoikeutensa käyttämisestä. Tästä seuraa, että suostumuksen antamiseen vetoavan
elinkeinonharjoittajan on näytettävä suostumuksen antaminen toteen, eikä tavaramerkin haltijalla
ole velvollisuutta näyttää toteen sitä, että hän ei ole antanut suostumustaan.
Hiljaista suostumusta siihen, että ETA:n ulkopuolella markkinoille saatetut tavarat saatetaan
markkinoille ETA:ssa, ei voida johtaa pelkästään tavaramerkin haltijan passiivisuudesta.
Hiljaista suostumusta ei voida myöskään johtaa siitä, että tavaramerkin haltija on luovuttanut
tavaramerkillä varustettujen tavaroiden omistusoikeuden asettamatta sopimusperusteisia
rajoituksia, eikä siitä, että tavaramerkin haltija ei ole ilmoittanut vastustavansa markkinoille
saattamista ETA:ssa, eikä myöskään siitä, että tavaroissa ei ole merkintää kiellosta saattaa tavarat
markkinoille ETA:ssa.
Tämä lehdistötiedote on saatavissa yhteisöjen virallisilla kielillä. Tuomion koko teksti on luettavissa tänään noin kello 15 yhteisöjen tuomioistuimen kotisivulta Internetissä www.curia.eu.int . Lisätietoja: Fionnuala Connolly, puh. +352 4303 3355, fax +352 4303 2731
Kuvia istunnosta on saatavilla seuraavasta osoitteesta: "Europe by Satellite", |