Julkisasiamies Siegbert Alber antaa tänään ratkaisuehdotuksensa näissä asioissa.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Julkisasiamiesten tehtäviin kuuluu itsenäisesti ehdottaa yhteisöjen tuomioistuimelle, miten heidän käsiteltävänään oleva asia olisi oikeudellisesti ratkaistava.

        
Julkisasiamies toteaa, että vuonna 1973 annetussa direktiivissä säädetään myyntinimityksen «suklaa» käytöstä, mutta siinä ei säädetä, saadaanko kaakaovoin lisäksi muita kasvisrasvoja sisältäviä tuotteita saattaa markkinoille myyntinimityksellä «suklaa». Tätä säännellään vasta vuoden 2000 direktiivillä, joka jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön elokuuhun 2003 mennessä, joten sitä ei näin ollen voida soveltaa nyt esillä olevassa asiassa.

Julkisasiamies toteaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevän, että vaikka jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia sääntelemään aloja, jotka ovat vain osittain yhdenmukaistettuja,tämän kansallisen sääntelyn on kuitenkin sovittava yhteen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien perustamissopimuksen määräysten kanssa.

Italian ja Espanjan lainsäädännöllä pakotetaan muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet ja niissä myyntinimityksellä "suklaa" laillisesti valmistettujen tuotteiden tuottajat muuttamaan tuotteidensa koostumusta, jos ne haluavat pitää niitä kaupan Italiassa ja Espanjassa myyntinimityksellä «suklaa». Julkisasiamiehen mukaan näillä molemmilla kansallisilla lainsäädännöillä siis rajoitetaan muissa jäsenvaltioissa laillisesti valmistettujen tavaroiden pääsyä Espanjan ja Italian markkinoille ja estetään näin ollen niiden vapaata liikkuvuutta yhteisössä.

Se seikka, että nämä tuotteet voidaan saattaa markkinoille myyntinimityksellä «suklaan korvike», ei muuta sitä, että on olemassa mahdollisuus, että kuluttaja ei pidä tuotetta täysiarvoisena ja arvostaa sitä vähemmän kuin tuotetta, joka saatetaan markkinoille myyntinimityksellä «suklaa».

Julkisasiamies toteaa, ettei tavaroiden vapaan liikkuvuuden estämistä voida perustella Italian ja Espanjan esittämin tavoin kuluttajansuojalla. Kielto, joka koskee tuotteiden saattamista markkinoille myyntinimityksellä «suklaa» sekä mahdollisuus saattaa kyseiset tuotteet markkinoille myyntinimityksellä «suklaan korvike» ovat omiaan suojelemaan espanjanlaista ja italialaista kuluttajaa erehdykseltä. Tällainen kieltäminen ei kuitenkaan ei ole lievin keino valistaa kuluttajaa siitä seikasta, että tuote sisältää muitakin kasvisrasvoja kuin kaakaovoita. Samankaltaisissa tapauksissa, jotka koskivat tuotteen koostumusta, yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että kuluttajien intressien suojelu voidaan riittävästi varmistaa pakkausmerkinnöin.

Yhteisöjen tuomioistuin on oikeuskäytännössään aina käyttänyt viitehenkilönä valistunutta kuluttajaa, jonka voidaan kohtuudella ajatella ja olettaa hankkivan itsenäisesti tietoa. Siten voidaan pitää lähtökohtana, että kuluttajat, joiden ostopäätökseen tuotteiden koostumus vaikuttaa, lukevat ensin tavaraselosteen.

Julkisasiamies toteaa kuitenkin myös, että tuomioistuin on asettanut pakkausmerkinnöillä saavutettavan hyödyn rajaksi tilanteen, jossa tuotteen koostumusta on olennaisesti muutettu. Tällaisessa tilanteessa myyntinimityksen käytön kieltäminen voi olla perusteltua.

Julkisasiamiehen mukaan kaakaovoi on suklaan «olennainen ainesosa» vuoden 1973 direktiivissä tarkoitetuin tavoin. Niissä tuotteissa, joiden saattaminen markkinoille nimityksellä "suklaa" on kiellettyä Italiassa ja Espanjassa, noudatetaan kuitenkin direktiivissä säädettyjä kaakaovoin vähimmäispitoisuuksia. Julkisasiamies on tästä syystä sitä mieltä, että jos tuotteeseen lisätään enintään viisi prosenttia muita kasvirasvoja kuin kaakaovoita, tämän tuotteen koostumus ei muutu olennaisesti.

Näin julkisasiamies päätyy siihen, että vaatimus vastaavien riittävien ja selkeiden tietojen merkitsemisestä tuotteeseen vaikuttaa vähemmän tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen. Italian ja Espanjan kyseiset lainsäädännöt ovat tältä osin suhteettomia eikä niillä siten voida perustella tavaroiden vapaan liikkuvuuden todettua rajoittamista.

Vielä on viitattava siihen, että tämä asia on ratkaistava vuoden 1973 direktiivin nojalla ja että tässä direktiivissä ei säädetä, saadaanko kaakaovoin lisäksi muita kasvisrasvoja sisältäviä tuotteita saattaa markkinoille myyntinimityksellä «suklaa», kun taas vuoden 2000 direktiivissä (joka on sovellettavissa vasta vuodesta 2003 lähtien) sallitaan muiden kasvisrasvojen lisääminen, jos näiden rasvojen osuus on enintään viisi prosenttia.

Tämä on tiedotusvälineiden käyttöön tarkoitettu epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Tämä lehdistötiedote on saatavissa yhteisöjen virallisilla kielillä. Julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen täydellinen teksti on luettavissa Internet- sivuiltamme www.curia.eu.int  tänään noin klo 15. Lisätiedot: Fionnuala Connolly, puh. +352 4303 3355, fax +352 4303 2731.