Elide Gottardo, joka oli syntyperäinen Italian kansalainen, luopui Italian kansalaisuudesta ja sai Ranskan kansalaisuuden solmittuaan avioliiton Ranskan kansalaisen kanssa. Hän työskenteli opettajana Italiassa, Sveitsissä ja Ranskassa ja maksoi sosiaaliturvamaksuja näissä kolmessa maassa (Italiassa 100 viikolta, Sveitsissä 252 viikolta ja Ranskassa 429 viikolta. Hän saa vanhuuseläkettä sekä Sveitsistä että Ranskasta.

Gottardon Italiassa esittämää vanhuuseläkehakemusta ei kuitenkaan hyväksytty, koska vaikka Italian viranomaiset olisivat ottaneet huomioon Ranskassa täytetyt vakuutuskaudet, Italiassa ja Ranskassa täytettyjen vakuutuskausien yhteenlaskeminen ei kuitenkaan olisi riittänyt Italian lainsäädännössä edellytettyyn vähimmäisaikaan. Hän olisi voinut saada oikeuden italialaiseen vanhuuseläkkeeseen ainoastaan, jos myös Sveitsissä suoritetut vakuutusmaksut olisi otettu huomioon vuonna 1962 tehdyssä Italian ja Sveitsin välisessä sosiaaliturvasopimuksessa tarkoitetun yhteenlaskuperiaatteen mukaisesti.

INPS hylkäsi Gottardon vuonna 1996 Italiassa esittämän hakemuksen yksinomaan sillä perusteella, että hän on Ranskan kansalainen, minkä vuoksi häneen ei voitu soveltaa Italian ja Sveitsin välistä sopimusta.

Tässä tilanteessa Gottardo saattoi asian Tribunale ordinario di Roman käsiteltäväksi vedoten siihen, että koska hän oli jäsenvaltion kansalainen, INPS:n oli annettava hänelle oikeus eläkkeeseen samoilla edellytyksillä kuin joita se soveltaa Italian kansalaisiin.

Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan kyse on siten kansalaisuuteen perustuvasta syrjinnästä. Lisäksi se toteaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava yhteisön oikeudesta johtuvia velvoitteitaan, kun ne panevat täytäntöön kansainvälisissä sopimuksissa antamiaan sitoumuksia.

Tästä seuraa, että kun jäsenvaltio tekee kolmannen maan kanssa kahdenvälisen kansainvälisen sosiaaliturvasopimuksen, jonka mukaan kyseisessä kolmannessa maassa täytetyt vakuutuskaudet otetaan huomioon määritettäessä oikeutta vanhuusetuuksiin, yhdenvertaisen kohtelun perusperiatteen mukaan tämän jäsenvaltion on myönnettävä sellaisten muiden jäsenvaltioiden kansalaisille, jotka eivät ole sopimuksen osapuolia, samat edut kuin jotka sen omat kansalaiset saavat sopimuksen perusteella. Sopimuksen allekirjoittanut jäsenvaltio voi kuitenkin objektiivisesti perustella kielteisen päätöksensä.

Yhteisöjen tuomioistuin katsoo, ettei jäsenvaltio voi jättää noudattamatta perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan sen vuoksi, että sille aiheutuu mahdollisia ylimääräisiä kuluja ja hallinnollisia vaikeuksia.

Tämä on tiedotusvälineiden käyttöön tarkoitettu epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Tämä lehdistötiedote on saatavissa yhteisöjen virallisilla kielillä. Tuomion koko teksti on luettavissa tänään noin kello 15 yhteisöjen tuomioistuimen kotisivulta Internetissä www.curia.eu.int . Lisätietoja: Fionnuala Connolly, puh. +352 4303 3355, fax +352 4303 2731