Vuonna 1998 komissio nosti kahdeksan kannetta, joissa se väitti, että Yhdistynyt kuningaskunta, Tanska, Ruotsi, Suomi, Luxembourg, Itävalta ja Saksa ovat rikkoneet useiden seikkojen osalta yhteisön oikeutta tehdessään Amerikan yhdysvaltojen kanssa kahdenvälisiä sopimuksia lentoliikenteen alalla.¹ Komissio väittää erityisesti kyseessä olevien jäsenvaltioiden a) loukanneen periaatteita, jotka koskevat ulkoisen toimivallan jakoa yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä (tätä kanneperustetta ei kuitenkaan ole esitetty Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevassa asiassa); b) rikkoneen sijoittautumisoikeutta koskevia EY:n perustamissopimuksen määräyksiä (sopimuksissa olevalla niin sanotulla kansallisuuslausekkeella, jolla käytännössä annetaan sopimuspuolille mahdollisuus evätä näissä sopimuksissa määrätyt oikeudet toisen sopimuspuolen nimeämiltä lentoliikenteen harjoittajilta, jotka eivät ole tämän toisen sopimuspuolen kansalaisten omistuksessa tai valvonnassa) ja c) siinä tapauksessa, että katsottaisiin, että sopimusten yhteisön oikeuden vastaiset määräykset on tehty ennen perustamissopimuksen voimaantuloa, jättäneen käyttämättä kaikkia aiheellisia keinoja saattaakseen nämä määräykset kaikilta osin yhteisön lainsäädännön mukaisiksi (tätäkään kanneperustetta ei ole esitetty Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevassa asiassa).

EY:n perustamissopimuksen järjestelmässä lentoliikennettä koskee erityisjärjestelmä, jossa neuvostolla on erityinen toimivalta. Tätä toimivaltaansa käyttäessään se on antanut erityisestikolme lainsäädäntöpakettia (vuosina 1987, 1990 ja 1992) palvelujen tarjoamisen vapauden ja vapaan kilpailun varmistamiseksi.

Jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen suhteet tällä alalla perustuvat kahdenvälisiin sopimuksiin, joilla sopimuspuolten nimeämille liikenteenharjoittajille annetaan tarvittavat luvat sopimusvaltion alueen yläpuolella lentämistä varten. Komission useista pyynnöistä huolimatta neuvosto ei ole antanut komissiolle rajoittamattomia valtuuksia neuvotella Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa; neuvoston käsityksen mukaan jäsenvaltiot säilyttävät lentoliikennettä koskevan toimivaltansa suhteessa kolmansiin maihin. Komissiolle annettiin vain rajoitetut valtuudet vuonna 1996 (riidanalaisten sopimusten tekemisen jälkeen), mutta yhteisö ei tehnyt tämän seurauksena sopimusta.

Vuodesta 1992 lähtien Yhdysvallat ehdotti useille yhteisön jäsenvaltioille voimassa olleiden lentoliikennealan kahdenvälisten sopimusten muuttamista siten, että ne olisivat erityisen liberaalin sopimusmallin (Open sky -sopimus) mukaisia. Tälle sopimusmallille on tyypillistä erityisesti, että lentoliikenteen harjoittajalla on oikeus päästä mille tahansa Yhdysvaltojen ja Euroopan maan väliselle reitille, että kapasiteetti ja lentotiheys ovat kaikilla reiteillä rajoittamattomia ja että hinnoittelu- ja tilauslentojärjestelmä ja tietokonepohjainen paikanvarausjärjestelmä on erityisen liberaali. Open sky -sopimusmallin keskeisenä osana on liikennöintioikeuksien täydellinen vaihto; lentoliikenteen harjoittajalla on oikeus kuljettaa matkustajia lähtömaasta toiseen maahan ja päinvastoin, minkä lisäksi sillä on oikeus kuljettaa matkustajia kahden maan välillä kolmannen maan lentokoneella reitillä, jonka lähtöpaikka/saapumispaikka on viimeksi mainitussa maassa. Käytännössä Yhdysvaltojen lentoliikenteen harjoittajat pääsevät siis yhteisön reiteille.

Kyseessä olevissa kanteissa komissio riitauttaa juuri sopimukset, joilla aiemmat sopimukset muutettiin (vuosina 1995 ja 1996) Open sky -mallin mukaisiksi (Yhdistyneen kuningaskunnan osalta tilanne on osittain erilainen, sillä kanne koskee vain sitä, että vuoden 1977 Bermuda II - sopimukseen on sisällytetty kansallisuuslauseke).

Julkisasiamies antaa tämän ratkaisuehdotuksensa; hänen käsityksensä ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Julkisasiamiesten tehtäviin kuuluu itsenäisesti ehdottaa yhteisöjen tuomioistuimelle, miten heidän käsiteltävänään oleva asia olisi oikeudellisesti ratkaistava.

a)    Yhteisön ulkoisen toimivallan loukkaaminen

Julkisasiamies Tizzano katsoo, että siinä tapauksessa, että ei ole olemassa nimenomaista oikeudellista perustaa (kuten nyt käsiteltävänä olevissa asioissa), yhteisöllä voi olla yksinomainen ulkoinen toimivalta sillä perusteella, että on tarpeellista tehdä kansainvälinen sopimus perustamissopimuksessa määrätyn tavoitteen saavuttamiseksi, ainoastaan, jos toimivaltaiset yhteisön toimielimet toteavat asianmukaisessa menettelyssä, että kyse on tällaisesta tarpeellisuudesta. Kun neuvosto ei ole pitänyt tarpeellisena tehdä yhteisön tasolla Yhdysvaltojen kansa Open sky -mallin mukaista sopimusta, julkisasiamies katsoo toisin kuin komissio, että tämän väitetyn tarpeellisuuden perusteella ei voida katsoa, että yhteisöllä on yksinomainen toimivalta tehdä tällainen sopimus.

Toisaalta julkisasiamies katsoo, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella silloin, kun yhteisö on antanut tietyllä alalla (sisäisiä) yhteisiä oikeussääntöjä, jäsenvaltioilla ei enää ole mahdollisuutta tehdä kolmansien maiden kanssa sopimuksia, jotka vaikuttavat näihin sääntöihin. Näin ollen jäsenvaltiot eivät voi missään tapauksessa tehdä kansainvälisiä sopimuksia aloilla, joilla on annettu yhteisiä oikeussääntöjä; kaikki yhteisön toimielinten ulkopuolella tehdyt aloitteet ovat nimittäin yhteismarkkinoiden yhtenäisyyden vastaisia.

Julkisasiamies täsmentää tämän seikan analysoituaan komission käsiteltävänä olevissa asioissa esittämiä kanneperusteita, minkä jälkeen hän toteaa, että riidanalaiset sopimuksen voivat vaikuttaa yhteisiin oikeussääntöihin ainoastaan siltä osin kuin on kyse lentoliikenteen hinnoista, joita Yhdysvaltojen nimeämät lentoliikenteen harjoittajat voivat soveltaa yhteisön sisäisillä reiteillä, ja tietokonepohjaisista paikanvarausjärjestelmistä (TPJ). Näitä aloja on säännelty yhteisön asetuksilla (asetukset N:o 2409/92 ja N:o 2299/89) ja ne kuuluvat siis yhteisön yksinomaiseen ulkoiseen toimivaltaan.

Julkisasiamies siis arvioi, että vastaajina olevat jäsenvaltiot (tältä osin kyse ei ole Yhdistyneestä kuningaskunnasta) eivät voi tehdä kansainvälisiä sitoumuksia näistä seikoista.

b)    Sijoittautumisoikeuden loukkaaminen

Komissio väittää, että Yhdysvaltojen kanssa tehdyissä kahdenvälisissä sopimuksissa on lauseke (niin sanottu kansallisuuslauseke), jonka perusteella kumpikin sopimuspuoli voi evätä näissä sopimuksissa määrätyt oikeudet toisen sopimuspuolen nimeämiltä lentoliikenteen harjoittajilta, jotka eivät ole tämän toisen sopimuspuolen kansalaisten omistuksessa tai valvonnassa.

Julkisasiamies arvioi, että tämän lausekkeen perusteella vastaajina olevat jäsenvaltiot eivät anna samaa kohtelua toisten jäsenvaltioiden yhtiöille, jotka ovat sijoittautuneet niiden alueelle, kuin ne antavat kotimaisille yhtiöille. Ainoastaan kotimaisilla yhtiöillä on oikeus kaikissa olosuhteissa saada Yhdysvaltojen viranomaisilta lupa suorittaa kahdenvälisissä sopimuksissa määrätyt kuljetukset. Kansallisuuslauseketta ei voida perustella myöskään yleistä järjestystä koskevilla perusteilla. Julkisasiamiehen mukaan kansallisuuslauseke on ristiriidassa sijoittautumisoikeutta koskevien oikeussääntöjen kanssa.

c)     Ennen EY:n perustamissopimuksen voimaantuloa tehdyt sopimusmääräykset

Julkisasiamiehen mukaan yhteisön oikeuden kanssa ristiriidassa olevia sopimusmääräyksiä ei ole tehty ennen EY:n perustamissopimuksen voimaantuloa, joten niitä ei voida tällä tavoin perustella. Jos yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin päätyisi toisenlaiseen ratkaisuun, julkisasiamies katsoo, että kyseessä olevat jäsenvaltiot eivät ole käyttäneet kaikkia aiheellisia keinoja saattaakseen nämä sopimusmääräykset kaikilta osin yhteisön lainsäädännön mukaisiksi.

Ratkaisuehdotus

Julkisasiamies ehdottaa, että yhteisöjen tuomioistuin toteaa,

a)    että Tanska, Ruotsi, Suomi, Belgia, Luxemburg, Itävalta ja Saksa ovat rikkoneet yhteisön ja jäsenvaltioiden välistä toimivallan jakoa koskevia oikeussääntöjä, koska ne ovat ottaneet Open sky -sopimuksiin määräyksiä, jotka koskevat hintoja, joita Yhdysvaltojen nimeämät lentoliikenteen harjoittajat voivat soveltaa yhteisön sisäisillä reiteillä, ja tietokonepohjaisia paikanvarausjärjestelmiä (TPJ)

b)    että kaikki vastaajina olevat jäsenvaltiot ovat rikkoneet sijoittautumisvapautta koskevaa yhteisön periaatetta ottamalla Open sky -sopimuksiin niin sanotun kansallisuuslausekkeen tai pitämällä sen voimassa.

Tämä on tiedotusvälineiden käyttöön tarkoitettu epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Tämä lehdistötiedote on saatavissa yhteisöjen virallisilla kielillä. Tuomion koko teksti on luettavissa tänään noin kello 15 yhteisöjen tuomioistuimen kotisivulta Internetissä www.curia.eu.int . Lisätietoja: Fionnuala Connolly, puh. +352 4303 3355, fax +352 4303 2731 Kuvia istunnosta on saatavilla “Europe by Satellite”sta Euroopan komissio, Tiedotus, viestintä, kulttuuri ja audiovisuaaliala, L-2920 Luxemburg, puh. +352 4301 35177, fax +352 4301 35249 tai B-1049 Bryssel, puh. +32 2 2964106, fax + 32 2 2965956 tai + 32 2 2301280