Manuele Arduino tuomittiin rikosoikeudenkäynnissä liikenneonnettomuuden
aiheuttaneesta tieliikennelainsäädännön rikkomisesta, ja
hänet velvoitettiin näin ollen maksamaan oikeudenkäyntikuluihin
sisältyvä vastapuolen asianajajan palkkio. Koska asiaa käsitellyt
tuomioistuin eli Pretore di Pinerolo ei ollut soveltanut sellaisen palkkiotaulukon
mukaista maksua, joka Italiassa on säädetty asianajajien palvelusten
osalta, Italian Corte suprema di cassazione piti kyseistä ratkaisua lainvastaisena
ja palautti asian tältä osin ensiksi mainittuun tuomioistuimeen.
Siitä, onko kyseinen maksutaulukko kilpailua rajoittava sopimus, on Italian
oikeuskäytännössä kaksi toisiinsa nähden vastakkaista
näkemystä:
- Ensimmäisen näkemyksen mukaan tuomioistuimen
on jätettävä soveltamatta kyseistä maksutaulukkoa, jolla
on samoja ominaispiirteitä kuin sellaisella tullihuolitsijoiden maksutaksalla,
josta yhteisöjen tuomioistuin antoi ratkaisun vuonna 1998. Asianajajien
kansallista ammattikuntaneuvostoa (Consiglio nazionale forense; jäljempänä
CNF) on tämän käsityksen mukaan pidettävä yritysten
yhteenliittymänä, ja sen ei ole palkkioita määrittäessään
otettava huomioon yleistä etua.
- Toisen näkemyksen mukaan maksutaulukko ei ole
kansallisen ammattikuntaneuvoston sellainen päätös, johon liittyisi
harkintavallan käyttöä, vaan julkisen vallan toimi, joka syntyy
maksuluetteloiden sellaisen vahvistusmenettelyn tuloksena, johon julkinen valta
ratkaisevalla tavalla osallistuu.
Pinerolon tuomioistuin on näin ollen esittänyt Euroopan yhteisöjen
tuomioistuimelle kysymyksen, onko lainsäädäntö, joka koskee
asianajajien palkkioita ja korvauksia koskevan maksutaulukon määrittämistä,
yhteisön kilpailuoikeuden mukainen. Italiassa CNF, joka muodostuu asianajajien
keskuudestaan valitsemista ja oikeusministeriön hyväksymistä
asianajajista, tekee esityksen maksuluetteloiksi, joista ilmenevät asianajajille
maksettavienkorvausten enimmäis- ja vähimmäismäärät.
Oikeusministeriö antaa tämän jälkeen hintoja käsittelevää
ministeriöiden välistä komiteaa (Comitato Interministeriale Prezzi)
kuultuaan ministeriön asetuksen. Ministeriön hyväksymässä
maksuluettelossa otetaan huomioon perusteita, jotka koskevat asiassa kyseessä
olevaa intressiä, asiaa käsittelevän tuomioistuimen oikeusastetta
ja rikosoikeudenkäyntien osalta niiden kestoa.
Palkkioiden maksettaviksi määrääminen kuuluu tuomioistuinviranomaiselle,
joka ottaa huomioon käsiteltyjen kysymysten vakavuuden ja lukumäärän.
Maksuluettelon enimmäis- ja vähimmäisrajoja on lähtökohtaisesti
noudatettava, joskin tuomioistuin voi poiketa niistä, jolloin sen on perusteltava
tätä koskeva ratkaisunsa.
Yhteisöjen tuomioistuin korostaa, että se, että jäsenvaltio
antaa ammatillisen järjestön tehtäväksi laatia esityksen
palveluista maksettavia maksuja koskevaksi luetteloksi, ei automaattisesti poista
lopullisesti vahvistetulta maksuluettelolta julkisoikeudellisen säännöstön
luonnetta eikä näin ollen merkitse sitä, että se kuuluu
välttämättä yhteisön kilpailuoikeuden soveltamisalaan.
Yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että CNF:n on kahden vuoden välein
tehtävä esitys asianajajien palkkioita koskevaksi maksuluetteloksi,
joka sisältää vähimmäis- ja enimmäisrajat. Sen
ei tällöin ole kuitenkaan otettava huomioon yleistä etua eikä
etenkään niiden yksityisten etua, jotka käyttävät asianajajien
palveluita.
Yhteisöjen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että Italian valtio ei
ole luopunut oikeudestaan käyttää päätöksentekovaltaansa
tai valvoa maksuluettelon soveltamista. Maksuluettelo ei nimittäin ole
sitova, ministeriö voi määrätä sen muutettavaksi ja
sitä tukee kaksi julkista elintä, minkä lisäksi tuomioistuimella
on harkintavaltaa maksuluettelon soveltamisessa. Näin ollen kyseinen säännöstö
säilyttää julkisoikeudellisen luonteensa eikä toimivallan
siirtämistä yksityisille toimijoille tapahdu.
Italian lainsäädäntö ei näin ollen ole näiltä
osin ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa.
| Tämä lehdistötiedote on saatavissa yhteisöjen
virallisilla kielillä.
|