Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 5.6.2001 tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevan direktiivin 2001/37/EY. Tämä direktiivi piti saattaa osaksi kansallisia oikeusjärjestyksiä viimeistään 30.9.2002. Yhteisössä myytävien savukkeiden koostumusta koskevien säännösten on tultava voimaan 1.1.2004. Kiellon käyttää tupakkatuotteiden pakkauksissa tiettyjä kuvailevia ilmaisuja, kuten sanoja «light» ja «mild», on tultava voimaan 30.9.2003.

Kaksi brittiläistä tupakkatuotteiden valmistajaa, British American Tobacco Limited ja Imperial Tobacco Limited, riitauttivat High Court of Justicessa (Administrative Court) Yhdistyneen kuningaskunnan velvollisuuden saattaa direktiivi osaksi kansallista oikeusjärjestystä. Kyseinen tuomioistuin pyysi yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua direktiivin pätevyydestä ja tulkinnasta.

Direktiivin pätevyyden tutkiminen

Yhteisöjen tuomioistuin tutkii aluksi, voitiinko tässä tapauksessa käyttää oikeudellista perustaa, jolla EY:n perustamissopimuksessa annetaan yhteisölle toimivalta antaa yhdenmukaistamistoimenpiteitä sisämarkkinoiden toteuttamiseksi.

Tupakkatuotteiden valmistajat väittivät, että direktiivin tavoitteena ei ole turvata näiden tuotteiden vapaata liikkuvuutta yhteisössä, vaan sillä pyritään yhdenmukaistamaan kansalliset säännökset, jotka koskevat kansanterveyden suojelua tupakointia vastaan, mikä ei kuulu yhteisön toimivaltaan.

Aikaisemmin toteutetut yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteet sisältävät vain rajoitetusti säännöksiä tupakkatuotteiden valmistamisesta ja merkinnöistä (merkintöjä koskeva direktiivi 89/622/ETY ja savukkeista poltettaessa syntyvän tervan suurinta sallittua määrää koskevadirektiivi 90/239/ETY). Jäsenvaltiot saattoivat näin ollen antaa kansallisia säännöksiä seikoista, joita nämä direktiivit eivät kattaneet.

Yleisön yhä kasvava tietoisuus tupakkatuotteiden kulutukseen liittyvistä terveyshaitoista johti siihen, että oli todennäköistä, että jäsenvaltiot antavat kansallisia säännöksiä, joilla pyritään vähentämään tehokkaammin tupakkatuotteiden kulutusta (pakkauksissa olevat merkinnät tai varoitukset) tai vähentämään niiden haittavaikutuksia (savukkeiden koostumusta koskevat uudet edellytykset). Eräät jäsenvaltiot olivatkin jo antaneet tämänkaltaisia säännöksiä.

Tässä yhteydessä uudella yhdenmukaistamisdirektiivillä voidaan estää se, että tupakkatuotteiden vapaalle liikkuvuudelle yhteisössä ilmenee rajoituksia sen seurauksena, että kansallisissa säännöksissä vahvistetaan erilaisia tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevia edellytyksiä.

Kielto valmistaa yhteisössä edes kolmansiin maihin vietäviksi savukkeita, jotka eivät ole direktiivin vaatimusten mukaisia, edistää myös sisämarkkinoiden toimintaa, koska sillä voidaan estää näiden tuotteiden laiton jälleentuonti yhteisöön tai kaupan vääristymät yhteisön sisällä.

Näin ollen direktiivin tosiasiallisena tarkoituksena on sisämarkkinoiden toimintaedellytysten parantaminen, ja se on voitu antaa sisämarkkinoiden yhdenmukaistamista koskevaa oikeudellista perustaa käyttäen.

Yhteisöjen tuomioistuin toteaa direktiivillä säädettyjen yhdenmukaistamistoimenpiteiden suhteellisuusperiaatteen mukaisuudesta, että kielto valmistaa savukkeita, joiden osalta ei noudateta direktiivissä vahvistettuja (tervan, nikotiinin ja hiilimonoksidin) enimmäismääriä, soveltuu erityisen hyvin estämään niiden lähteellä yhteisön sisällä kolmansiin maihin vietäviksi valmistettujen savukkeiden kaupan vääristymät. Tällaisia vääristymiä ei voida torjua yhtä tehokkaasti vaihtoehtoisella toimenpiteellä, kuten yhteisön rajavalvonnan tehostamisella.

Tämän jälkeen yhteisöjen tuomioistuin huomauttaa, että direktiivissä asetetut vaatimukset savukepakkauksiin merkittävistä haitallisten aineiden määristä ja terveysriskejä koskevista varoituksista eivät ole kohtuuttomia.

Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan terveyden suojelun korkea taso on saavutettavissa kiellolla käyttää tupakkatuotteiden pakkauksissa kuvailevia ilmaisuja, joiden mukaan tietty tupakkatuote on muita tuotteita vähemmän vahingollinen (esim. «light» ja «mild») ja jotka voivat johtaa kuluttajaa harhaan. Tällä kiellolla pyritään varmistamaan, että kuluttajat saisivat objektiivista tietoa tupakkatuotteiden haitallisuudesta. Tämä kielto ei ole suhteellisuusperiaatteen vastainen, sillä ei ole ilmeistä, että pelkästään näiden kuvailevien ilmaisujen käytön sääntelyllä voitaisiin varmistaa yhtä tehokkaasti kuluttajien objektiivinen tiedonsaanti, koska nämä kuvailevat ilmaisut ovat lähtökohtaisesti omiaan kannustamaan ihmisiä tupakoimaan.

Tupakkatuotteiden valmistajien tavaramerkkioikeuden kunnioittamisen osalta yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että valmistajat voivat siitä huolimatta, että nämä kuvailevat ilmaisut poistetaan pakkauksesta, kuitenkin edelleen yksilöidä tuotteensa muilla erottavilla tunnusmerkeillä. Tavaramerkkioikeuden rajoitukset, jotka johtuvat tästä poistamisesta, palvelevat yleisen edun mukaista yhteisön tavoitetta eikä niillä loukata tämän oikeuden keskeistä sisältöä.

Tarkastelunsa lopuksi yhteisöjen tuomioistuin päätyy katsomaan, että direktiivi ei ole pätemätön.

Direktiivin soveltamisalan tulkinta

Sovelletaanko kieltoa käyttää pakkauksissa tiettyjä kuvailevia ilmaisuja ainoastaan Euroopan yhteisössä myytäviin tupakkatuotteisiin vai myös tupakkatuotteisiin, jotka pakataan Euroopan yhteisössä kolmansiin maihin vietäviksi?

Kyseessä olevan direktiivin pääasiallisena tavoitteena on parantaa sisämarkkinoiden toimintaa tupakkatuotteiden osalta samalla kun varmistetaan terveydensuojelun korkea taso. Tämän tavoitteen valossa ja direktiivin säännösten sanamuoto huomioon ottaen yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että yhteisön lainsäätäjällä ei ole ollut tarkoitus ulottaa kieltoa myydä yhteisössä tupakkatuotteita, joiden pakkauksissa on kiellettyjä kuvailevia ilmaisuja, yhteisössä pakattuihin tupakkatuotteisiin, jotka on tarkoitettu kolmansissa maissa myytäviksi. Kieltoa käyttää tupakkatuotteiden pakkauksissa kuvailevia ilmaisuja, kuten sanoja «light» ja «mild», sovelletaan siis ainoastaan yhteisön sisällä myytäviin tupakkatuotteisiin.

Huom! Tämä on toinen kerta, kun yhteisöjen tuomioistuinta pyydetään ottamaan kantaa tupakoinnin vastaiseen yhteisön direktiiviin. Yhteisöjen tuomioistuin kumosi tupakkamainonnasta annetun direktiivin 5.10.2000 asiassa C-376/98, Saksa vastaan parlamentti ja neuvosto, antamallaan tuomiolla, Kok. 2000, s. I-8419. Ks. lehdistötiedote nro 72/00, www.curia.eu.int .

Tämä on tiedotusvälineiden käyttöön tarkoitettu epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Tämä lehdistötiedote on saatavissa yhteisöjen virallisilla kielillä. Tuomion koko teksti on luettavissa tänään noin kello 15 yhteisöjen tuomioistuimen kotisivulta Internetissä www.curia.eu.int . Lisätietoja: Isabelle Guibal, puh. +352 4303 3355, fax +352 4303 2731