Tammikuussa 1999 De Danske Bilimportrrer (jäljempänä DBI), joka on tanskalainen autojen maahantuojien yhdistys, osti uuden Audi-merkkisen auton kokonaishintaan 498 546 DKK (67 152 euroa), josta 297 456 DKK (40 066 euroa) oli rekisteröintiveroa.

DBI katsoi veroa kannetun EY 28 artiklan vastaisesti ja vaati kyseistä summaa takaisin veroviranomaisilta, jotka hylkäsivät pyynnön. DBI valitti Skatteministerietin (Tanskan veroministeriö) päätöksestä vaatien rekisteröintiveron palauttamista. Vaatimuksensa tueksi se vetosi tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen, josta määrätään EY:n perustamissopimuksessa. Tässä yhteydessä tanskalainen tuomioistuin esitti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen siitä, voiko jäsenvaltion kantama välillinen vero (rekisteröintivero), joka on uusien autojen osalta 105 prosenttia 52 800 DKK:sta ja
180 prosenttia verotusarvon loppuosasta, olla määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaava toimenpide ja siksi tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen vastainen.

Yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että Tanskan kantama rekisteröintivero on selvästi luonteeltaan fiskaalinen ja että sitä ei peritä rajan ylityksen johdosta vaan ajoneuvon Tanskaan tapahtuvan ensirekisteröinnin yhteydessä, joten se kuuluu yleisen sisäisen tavaroiden verotusjärjestelmän piiriin. Tämän vuoksi sitä on tarkasteltava EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan kannalta. Tässä artiklassa kielletään määräämästä muiden jäsenvaltioiden tuotteille korkeampia sisäisiä veroja tai maksuja kuin on määrätty samanlaisille kotimaisille tuotteille sekä sellaisia sisäisiä veroja tai maksuja, joilla välillisesti suojellaan muuta tuotantoa. Artiklan tarkoituksena on turvata tavaroiden vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä normaalein kilpailuedellytyksin poistamalla kaikenlaiset suojatoimet, jotka voivat johtua muista jäsenvaltioista peräisin olevia tuotteita syrjivien sisäisten verojen tai maksujen soveltamisesta. Artiklan on näin ollen taattava sisäisten verojen tai maksujen täydellinen neutraalius kotimaisten ja maahantuotujen tuotteiden välisen kilpailun suhteen.

Yhteisöjen tuomioistuin huomauttaa, että EY:n perustamissopimuksen 90 artiklaan ei voida vedota maahantuoduille tuotteille määrättyjä sisäisiä veroja tai maksuja vastaan siinä tapauksessa, että samanlaista tai kilpailevaa kotimaista tuotantoa ei ole. Artiklaan nojautuen ei voida kieltää jäsenvaltion joillekin tuotteille säätämää verotuksen hyvin korkeaa tasoa, kun syrjiviä tai suojaavia vaikutuksia ei ole. Koska Tanskassa ei ole autotuotantoa, yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että Tanskan rekisteröintivero, joka koskee uusia autoja, ei kuulu EY 90 artiklassa olevien kieltojen piiriin.

Yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että joka tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamista luvuista, jotka koskevat Tanskassa rekisteröityjen - eli tähän jäsenvaltioon tuotujen - uusien autojen määrää (vuosina 1985-2000 vuosittain 78 453 - 169 492 autoa), ei mitenkään ilmene tällaisten tavaroiden vapaan liikkuvuuden Tanskan ja muiden jäsenvaltioiden välillä vaarantuneen veron korkeuden takia.

Tämä on tiedotusvälineiden käyttöön tarkoitettu epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Tämä lehdistötiedote on saatavissa yhteisöjen virallisilla kielillä. Tuomion koko teksti on luettavissa tänään noin kello 15 yhteisöjen tuomioistuimen kotisivulta Internetissä www.curia.eu.int . Lisätietoja: Christopher Fretwell, puh. +352 4303 3355, fax +352 4303 2731