Näihin kahteen vakuutustyyppiin sovelletaan välittömässä verotuksessa erilaisia vähennyssäännöksiä. Näistä säännöksistä saattaa aiheutua epäedullisia seurauksia pääomavakuutusten kannalta ja näin ollen niiden työeläkevakuutusten osalta, jotka on otettu toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneesta vakuutusyrityksestä. Työnantaja saa nimittäin vähentää välittömästi verotuksessaan sellaiset vakuutusmaksut, jotka se on maksanut eläkevakuutuksena pidettävästä työeläkevakuutuksesta. Myöhemmin maksettava eläke on tällöin kokonaisuudessaan eläkkeellä olevan työntekijän veronalaista tuloa tuloverotuksessa. Jos taas työnantaja on maksanut vakuutusmaksuja sellaisesta työeläkevakuutuksesta, jota Ruotsin lainsäädännön mukaan pidetään pääomavakuutuksena, vakuutusmaksut eivät ole vähennyskelpoisia työnantajan verotuksessa, mutta työnantaja saa kuitenkin vähentää ne rahamäärät, jotka se sopimuksen mukaan maksaa työntekijälle. Eläkkeellä olevan työntekijän osalta nämä hänen saamansa eläkkeet ovat veronalaista ansiotuloa.

Ruotsin kansalainen Ola Ramstedt asuu Ruotsissa ja työskentelee Skandiassa. Ramstedt ja Skandia ovat sopineet, että osa Ramstedtin eläkkeestä turvataan niin, että Skandia ottaa työeläkevakuutuksen toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneesta vakuutusyrityksestä. Ramstedt ja Skandia pyysivät Skatterättsnämndeniltä ennakkotietoa siitä, pidettäisiinkö tätä vakuutusta eläkevakuutuksena.

Skatterättsnämnden totesi, että vakuutusta pidettäisiin Ruotsin lainsäädännössä tarkoitettuna pääomavakuutuksena.

Ramstedt ja Skandia ovat valittaneet tästä päätöksestä Regeringsrätteniin, joka on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen siitä, onko kyseinen Ruotsin lainsäädäntö sopusoinnussa yhteisön oikeuden kanssa.

Tuomiossaan yhteisöjen tuomioistuin toteaa aluksi, että palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia perustamissopimuksen määräyksiä sovelletaan sellaiseen tilanteeseen, josta on kyse pääasian oikeudenkäynnissä. Yhteisön oikeussäännöissä täsmennetään, että palveluilla tarkoitetaan suorituksia, joista tavallisesti maksetaan korvaus. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa Skandian maksamat vakuutusmaksut ovat taloudellinen vastike niistä eläkkeistä, jotka Ramstedtille maksetaan hänen lopetettua työskentelyn. Merkitystä ei tältä osin ole sillä, että Ramstedt ei itse maksa vakuutusmaksuja.

Yhteisöjen tuomioistuin toteaa lisäksi, että pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevan kaltaiset kansalliset säännökset rajoittavat palvelujen tarjoamisen vapautta. Nämä säännökset ovat nimittäin omiaan saamaan ruotsalaiset työnantajat luopumaan siitä ajatuksesta, että he ottaisivat työeläkevakuutuksia sellaisilta yhtiöiltä, jotka ovat sijoittautuneet johonkin muuhun jäsenvaltioon kuin Ruotsiin, ja näiden säännösten vuoksi tällaiset yhtiöt eivät mahdollisesti halua tarjota palveluitaan Ruotsin markkinoilla.

Tämän vuoksi yhteisöjen tuomioistuin tutkii, onko kyseisille säännöksille oikeuttamisperustetta.

Yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että Ruotsin hallituksen esittämät perustelut eivät ole vakuuttavia.

Tarpeesta turvata kansallisen verojärjestelmän johdonmukaisuus yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että jotta verojärjestelmän johdonmukaisuuteen voitaisiin vedota, on välttämätöntä, että vakuutusmaksujen vähennyskelpoisuuden ja vakuutuksenantajien maksamien rahamäärien veronalaisuuden välillä on suora yhteys. Ruotsin verojärjestelmässä tällaista vastaavuussuhdetta ei kuitenkaan ole, eikä sitä haittaa, jonka ulkomaisen vakuutuksen valinnut työnantaja kärsii sellaiseen työnantajaan verrattuna, joka on ottanut vastaavan vakuutuksen Ruotsiin sijoittautuneelta vakuutusyritykseltä, kompensoida millään tavalla.

Verovalvonnan tehokkuuden osalta yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että verovalvonnan tehokkuus voidaan varmistaa sellaisilla keinoilla, jotka rajoittavat palvelujen tarjoamisen vapautta vähemmän kuin kyseinen lainsäädäntö, eli esimerkiksi niin, että sovelletaan vuonna 1977 annettua direktiiviä,¹ jossa säädetään verotietojen vaihdosta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä.

Veropohjan säilyttämisen osalta yhteisöjen tuomioistuin muistuttaa, että mahdollinen palvelujen tarjoajien saama verotuksellinen etu, joka johtuu niiden maksettavaksi tulevien verojen vähäisyydestä siinä jäsenvaltiossa, johon ne ovat sijoittautuneet, ei voi oikeuttaa sitä, että toinen jäsenvaltio kohtelee verotuksessa epäedullisemmin tähän toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneita palvelujen vastaanottajia. Lisäksi verotulojen vähentymisen estäminen ei ole sellainen syy, joka voisi oikeuttaa palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamisen.

Tämä on tiedotusvälineiden käyttöön tarkoitettu epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Tämä lehdistötiedote on saatavissa ranskaksi, englanniksi, saksaksi, tanskaksi, ruotsiksi ja suomeksi. Tuomion koko teksti on luettavissa tänään noin kello 15 yhteisöjen tuomioistuimen kotisivulta Internetissä www.curia.eu.int . Lisätietoja: Christopher Fretwell, puh. +352 4303 3355, fax +352 4303 2731