Tiedotusosasto
LEHDISTÖTIEDOTE nro 34/04
29.4.2004
Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiassa C-304/02
Euroopan yhteisöjen komissio v. Ranskan tasavalta
JULKISASIAMIES GEELHOED EHDOTTAA, ETTÄ YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN MÄÄRÄÄ ENSIMMÄISTÄ KERTAA JÄSENVALTION SUORITTAMAAN KIINTEÄMÄÄRÄISEN HYVITYKSEN
YHTEISÖN LAINSÄÄDÄNNÖN JATKUVASTA JA RAKENTEELLISESTA RIKKOMISESTA
Julkisasiamies ehdottaa, että Ranska määrätään suorittamaan 115,5 miljoonan euron suuruinen kiinteämääräinen hyvitys siitä,
ettei se ole useiden vuosien ajan noudattanut kalastusta koskevia valvontavelvoitteita, ja että Ranska
velvoitetaan maksamaan lähes 58 miljoonaa euroa jokaiselta kuudelta kuukaudelta, jonka kuluessa se ei täytä
velvoitteitaan.
Yhdentoista seuraavan vuoden aikana komissio kävi Ranskan kanssa pitkäksi venyneitä keskusteluja niistä toimenpiteistä,
joihin yhteisön sääntöjen noudattamisen valvomiseksi oli ryhdytty. Yhteisön tarkastajien eri Ranskan satamiin kyseisen
ajanjakson kuluessa tekemien lukuisten tarkastuskäyntien perusteella komissio ei kuitenkaan vakuuttunut siitä, että Ranska
olisi noudattanut täysin velvoitteitaan. Komissio on näin ollen vaatinut yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että
Ranska ei ole noudattanut yhteisöjen tuomioistuimen vuonna 1991 antamaa tuomiota, ja määräämään, että
Ranskan on maksettava 316 500 euroa jokaiselta päivältä, jolta kyseisen tuomion täytäntöönpano viivästyy, alkaen
siitä, kun tässä asiassa annettava tuomio julistetaan.
Julkisasiamies tekee eron kahden eri ajankohdan välillä määritettäessä sitä, onko Ranska noudattanut vuonna
1991 annettua tuomiota. Näitä ajankohtia ovat ensinnäkin vuoden 1991 ja vuoden 2000 välinen
aika, jolloin komission perustellussa lausunnossa tuomion noudattamiselle asetettu määräaika päättyi, ja toiseksi tämänhetkinen
tilanne, joka on otettava huomioon määritettäessä sitä, onko Ranskalla velvollisuus maksaa päivittäin uhkasakkoa
siihen saakka kunnes se noudattaa velvoitteitaan.
Ensimmäisen ajanjakson eli vuoden 1991 ja 2000 välisen ajan osalta julkisasiamies huomauttaa Ranskan
ryhtyneen erilaisiin toimenpiteisiin, joilla on tarkoitus parantaa yhteisön sääntöjen noudattamisen valvontaa. Tällaisia toimenpiteitä
voidaan kuitenkin pitää tehokkaina ainoastaan, jos ne johtavat sellaiseen käytännön tilanteeseen, joka on
kyseisissä säännöissä tarkoitetun tilanteen mukainen. Yhteisön tarkastajien laatimissa kertomuksissa on useita ja toistuvia
viitteitä siitä, ettei Ranska ole valvonut kyseisten sääntöjen noudattamista moitteettomasti ja tehokkaasti, ja
niissä osoitetaan, että Ranskan toteuttamat toimenpiteet sääntöjen rikkojien syytteeseenpanemiseksi eivät ole olleet tehokkaita.
Julkisasiamiehen mukaan kyseiset kertomukset todistavat rakenteellisesta tilanteesta, joka on vallinnut usean vuoden ajan
ja joka vallitsi edelleen perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä. Julkisasiamies ehdottaa sellaisenaan yhteisöjen
tuomioistuimen toteavan, että tähän mennessä Ranska ei ole noudattanut vuonna 1991 annettua tuomiota.
Tämänhetkisen tilanteen osalta julkisasiamies huomauttaa, että komissio on yhteisöjen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamissaan
vastauksissa todennut, ettei se ole toistaiseksi voinut määrittää, onko uusilla valvontatoimenpiteillä ollut todellista
vaikutusta. Julkisasiamiehen mukaan näin ollen ei voida lopullisesti päättää siitä, noudattaako Ranska tällä
hetkellä yhteisön sääntöjä.
Julkisasiamies tekee eron kahden eri ajanjakson välillä myös arvioitaessa Ranskan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen
seurauksia.
Hänen mielestään Ranskan menneen, vuosina 19912002 ilmenneen toiminnan osalta yhteisöjen tuomioistuimen pitäisi soveltaa
sääntöjä, joiden mukaan se voi määrätä jäsenvaltiolle sakkoa siten, että jäsenyysvelvoitteita noudatettaisiin mahdollisimman
nopeasti, mutta myös siten, että saataisiin aikaan ehkäisevä vaikutus. Jäsenvaltio ei välttämättä sellaisen
päivittäisen sakon perusteella, jota olisi alettava maksaa vasta yhteisöjen tuomioistuimen toisen tuomion jälkeen,
päätä lopettaa jäsenyysvelvoitteiden loukkaamista heti kun yhteisöjen tuomioistuin on sen todennut. Jäsenvaltio saattaisi
sitä vastoin jatkaa yhteisön lainsäädännön rikkomista siihen saakka, kunnes sakko määrätään, kyseenalaistamalla näin
ollen yhteisön lainsäädännön. Julkisasiamies ehdottaa tämän perusteella ottaen huomioon sen, että jäsenyysvelvoitteiden loukkaaminen
on ollut jatkuvaa, vakavaa ja rakenteellista, että yhteisöjen tuomioistuin määrää ensimmäistä kertaa 115 522 500 euron
suuruisesta kiinteämääräisestä hyvityksestä. Tähän lukuun päästäkseen julkisasiamies on ottanut huomioon komission ehdottaman päivittäisen
sakon määrän ja kertonut sen 365:lla, jolloin tulokseksi saadaan yhdeltä vuodelta maksettava summa.
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen mahdollisen jatkumisen osalta julkisasiamies myöntää komission tarvitsevan lisätietoja kyseisen seikan
vahvistamiseksi. Koska valvontaa ja pakotteita koskevia käytäntöjä ei voida yhtäkkisesti muuttaa, hän katsoo,
ettei päivittäinen uhkasakko ole asianmukainen. Hän ehdottaa näin ollen, että sakkoa määrätään kultakin
kuudelta kuukaudelta, koska kyseinen ajanjakso riittää sen toteamiseksi, jatkuuko jäsenvelvoitteiden loukkaaminen. Julkisasiamies ehdottaa,
että komission ehdottaman päivittäisen sakon määrä kerrotaan 182,5:llä siten, että sakon määräksi tulee
57 761 259 euroa jokaiselta kuudelta kuukaudelta.
Huomautus: Julkisasiamiehen näkemys ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Julkisasiamiehen tehtävänä on ehdottaa yhteisöjen tuomioistuimelle
riippumattomasti oikeudellista ratkaisua käsiteltävänään olevasta asiasta. Yhteisöjen tuomioistuin aloittaa nyt tämän asian harkinnan,
ja tuomio julistetaan myöhemmin.
Tämä on tiedotusvälineiden käyttöön tarkoitettu epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuint. Tämä lehdistötiedote on saatavissa seuraavilla kielillä: kaikki Ratkaisuehdotuksen koko teksti on Internetissä (www.curia.eu.int). Se on tavallisesti luettavissa kello 12:sta (CET) lähtien. Lisätietoja: Gitte Stadler puh. +352 4303 3127, fax +352 4303 3656 |
Asia C-64/88, komissio v. Ranskan tasavalta, tuomio 11.6.1991 (Kok. 1991, s. I-2727).